Joki Aina se on siinä ollut tuossa vieressä virrannut, joen varrella varttuttu varrella virran asuttu, uimalla uimaan opittu kalat narrattu nappuloina, pyykit pesty tuvalla monet matot laiturilla, kosken kuohut kahlittu virrasta virtaa voimaksi, tehtaan töillä tienattu leivän päälle leikkelettä, lautaa,lankkua sahalta pahvit, paperit tehtaalta, vienyt joskus vastavirtaan tehtaan sauhut sammutettu, joki joidenkin kohtalo julma virta vaarallinen, virran väri vuoroin vaihtuu synkät sävyt suopeampaan, jos ei jokea olisi mitä muistoja mielessä, joutsenetkin joesta tykkää keväällä palaavat paikoilleen, aika aarteita antanut virran varrella vietetty. Onkimisen ilo Nytkö se kesä on jo ohi, jäi taas saamatta se iso lohi. Ikävä tulee niitä valtavia kaloja ja nykyjä, ja teitä onkijat, Suomenmestari kykyjä. Aina samoille rannoille palaan, haluan lähteä porukalla kalaan. Onkiminen on iso ilo, tulee grammoja tai kilo. Onhan niitä varjopuolia, ei kannata ottaa turhia huolia. Siimat solmussa, jalat kramppaa oja pohjalleen onkijan kamppaa. Merja kerran onkimisen kokonaa lopetti, jatkoi kun anoppi "vähän opetti" Nyt vieressä onkii ja manaa, sitten innostuu kun tulee kalaa. Heikiltä kun kysyy "ei tullu yhtään" vitsi, vitsi jostain kalapussin nyhtää. Tokmannista madot rahalla saa, Tapsa kirjaa ja rahastaa. Onneksi Velin kissat kaloista tykkää, ei ole huolta mihin kalat lykkää. Kohta uusi kevät koittaa, saatan Vikeltä Reitkalliin kyytiä soittaa. Rannalla taas tavataan ja hymyillään, vähän toistemme saaliita lymyillään. Nyt ensi kevääseen hei hei, "no" tuleeko se Outi vai ei. Kalaa tai ei Ihana uusi kevät unessa näin jo isot evät, onki reippaasti olalle vie aina löytyy rannalle polku tai tie, nyt nappaan sen ison kalan poskia polttaa, innostuksesta palan, jos ei tule kalaa uitan matoa pysyy kalat tuoreena, eivät katoa, nautin täysin siemauksin keväästä ja kaupasta noudestusta makkara eväästä. Taas on tullut eteen se hetki, että meillä viimeinen kalastusretki ensi vuonna katsotaan miten vavat taipuu, kevääntullen iskee taas ongelle kaipuu muutamat jäitä odottaa "hui" jäseniä varmaan kolottaa minä päikkäreitä pikilkin kodin lämmössä, mietin, ai elämä on nyt tämmöstä mutta keväällä jos henki pihisee ja jalat kantaa, menään kovalla innolla kohti rantaa toivottavasti Erja minut kyytiin koukkaa, mukana myös matoa ja toukkaa ongitaan taas leikillään, tosissaan, leikillään, verenmaku suussa, kaislikossa "hups" rähmällään varmaan mietä jo syntyessä on koukulla pistetty, kalamiehiksi ja naisiksi ristity kunhan päästää talvesta yli, meitä odottaa Kymijoen lämmin syli. © Lea Nieminen